Äänitekniikkaa ja -ilmaisua:



 

Mikrofoni:

Laite, jolla ilmassa etenevät ilmanpaineenvaihtelut (ääni) saadaan muutettua sähköiseksi signaaliksi. Tätä sähköistä signaalia voidaan muuntaa, se voidaan tallentaa ja kopioida sähköisessä muodossa tai muuntaa digitaaliseen muotoon.
 

Kaiutin:

Laite, jolla sähköiseen muotoon tallennettu äänisignaali voidaan muuntaa ilmanpaineen vaihteluksi, ääneksi.
 

Mikrofonityypit jaetaan kahdella tavalla:

Suuntakuvio:

1. Ympyräkuvio:

 2. Kahdeksikko:

 3. Kartioidit ja superkartioidit:


 

 Dynaamiset mikrofonit:

Kondensaattorimikrofonit: Eri mikrofoneilla erilaisia ominaisuuksia käyttötarkoituksen mukaan:

Ekvalisointi:

Ekvalisointilaitteiden toimintaperiaatteita:


Taajuusalueet:

20-150 Hz: Alabassoalue. 150-300 Hz: Yläbassoalue. 300-700 Hz: Alakeskiäänialue. 700-3000 Hz: Keskiäänialue. 3-6 kHz: Preesens- eli yläkeskiäänialue. 6-10 kHz: Aladiskanttialue: 10-18 kHz: Ylädiskanttialue:

Ääni-ilmaisun terminologiaa:

David Bardwell & Kristin Thompson:

Äänen akustiset ominaisuudet:

Äänen ilmaisulliset ominaisuudet: Robert L Mott:

Musikaaliset:

Äänen rakenne: Äänitys:

Kirjallisuutta:

Michel Chion: Audio-Vision.
Robert Bresson: Notes On Sound.


Elokuvan vaikuttavuudesta yli 50% tehdään äänen avulla.
Äänen avulla pystytään ohjaamaan mm. katsojan tunnetiloja ja ohjaamaan elokuvan draamallista suuntaa.
 

Elokuvan ääni koostuu seuraavista elementeistä:

Äänen editointi elokuvaan:

Pre-Mixing: äänen eri elementit editoidaan omiksi kokonaisuuksikseen.
Final Sound Mix: Elokuvan lopullinen ilmaisullinen äänimaisema.
Levitysmiksaukset:
Masterointi levitysmedian mukaan: THX, DTS, DVD, VHS.


Akustiikasta:

Tila muokkaa äänen ominaisuuksia heijastamalla ja vaimentamalla sitä:

1. Suorat varhaiset heijastukset:

2. Jälkikaiunta: Mitä lähempänä äänilähde on kuuntelupaikkaa, sitä pienempi on heijastuvien äänien merkitys -> mikrofonitekniikka äänityksessä.

Heijastuksia voidaan vähentää vaimentavilla materiaaleilla ja huoneen muodoilla. Lisäksi huoneen akustointi ja erilaiset resonaattorit vaikuttavat huoneen akustisiin ominaisuuksiin.


Äänen dynamiikka:

Dynamiikka on äänen voimakkuuden vaihteluväli. Äänityslaitteiden dynamiikkaa: Kuuntelutilojen dynamiikkaa: Tämän vuoksi äänityksiin erillaisia vaatimuksia!

Dynamiikan kerrostus:

Puheella ja musiikilla erilainen taajuusspektri: Tämän vuoksi musiikin säätöarvo (mittari) on tyypillisesti -4 dB puheeseen verrattuna, jotta äänet vaikuttaisivat saman voimakkuuksisilta.

Kun puhe ja musiikki kuuluvat samanaikaisesti tarvitaan n. 12 dB:n tasoero puheen selkeyden varmistamiseksi erilaisissa akustiikoissa.

Dynamiikkaa hallitaan kompressorilla (limitteri).

Dynamiikkaa korostetaan expanderilla (noise gate ym.).


Perspektiivi ja preesens:

Perspektiivi: Preesens: Mikrofoni kuvassa?

Erottelevuus ja selkeys:

Äänityksen tavoitus selektiivisyys. Tämän vastakohta on diffuusi (esim. ambient).

Äänestä pyritään rakentamaan selkeä, ehjä kokonaisuus jossa on ehyt yhteissointi ja äänikohtainen erottelevaisuus.

Erottelevuus syntyy äänen kaikuisuuden (etäisyys), taajuuden ja saman/eriaikaisuuden hallinnasta.

Luontainen erottelevuus:



Tätä opetusmateriaali on tarkoitettu Lapin yliopiston kuva- ja äänitekniikan kurssin käyttöön.

Sivujen päivitys jäädytetty 22.4.2002. Päivittyvä sivusto löytyy täältä.

Copyright Pekka Ranta 2002. Jos käytät muualla, ilmoita sähköpostilla pranta@urova.fi, ja anna palaute!