VIDEON PERUSKURSSI PV 3

KÄYTÄNNÖN ESIMERKKEJÄ KUVAUSTEKNIIKASTA:

HUOMIOPISTE:

Kuvan jaetaan kolmanniksiin sommittelun helpottamiseksi:

Huomiopiste on se piste johon katsoja katsoo kuvassa: huomiopisteenä voivat toimia vaikkapa esiintyjän kasvot, liikkuva auto tms. kuvan toimiva osa. Huomiopiste tulisi sijoittaa ns. kultaisen leikkauksen leikkauspisteisiin erityisesti staattisissa otoksissa tai muuhun kokonaissommittelullisesti luontevasti sijoittuvaan kohtaan kuvassa.

Huomiopisteessä ei saa olla liian suurta muutosta peräkkäisissä kuvissa samaa aihetta tai henkilöä samassa ajassa ja paikassa kuvattaessa - täten saavutetaan kerronnallinen jatkuvuus. Tärkeää muuttaa huomiopistettä kerronnan edetessä.

Huomio kiinnittyy helpoimmin ylös vasemmalle, vaikeimmin alas oikealle - kuvan luonnollinen lukusuunta. Huomio kiinnittyy helposti myös liikkeeseen. Äänikin voi muodostaa huomiopisteen (puhelin soi - missä puhelin?).

KULTAINEN LEIKKAUS:

Kun kuvan sivu jaetaan suhteessa 1:1,618, saadaan aikaan ns. kultainen leikkaus. Kultainen leikkaus on määritelty seuraavan geometrisen menetelmän perusteella:

Kultaisen leikkauksen määrittely lähtee neliöstä ABCD. Neliön toinen sivu jaetaan puoliksi, josta piirretään ympyrän kaari jonka säde kulkee janalla FC. Jatkamalla neliön sivun pituutta ympyrän kaaren leikkauspisteeseen G saadaan kultaiseksi leikkaukseksi piste, joka jakaa uuden muodostuneen suorakaiteen alkuperäisen neliön sivun pituuden suhteen 1:1,618 pisteessä D. (Lähde: David Bergamini: Lukujen maailma, Sanoma OY, Helsinki 1972)

Taiteessa menetelmää on käytetty laajemminkin kuvan elementtien sommitteluun. Toisaalta maalaustaiteessa on esimerkkejä, joissa kultaisia leikkauksia on löydetty myös töistä, joissa niitä ei välttämättä ole (mm. kehyksen rajaama alue maalauksesta peittää joskus huomattavankin osan alkuperäisestä työstä!). Esimerkkinä hallitusta kultaisen leikkauksen käytöstä toimikoon Piet Mondrianin työ Place de la Concorde, josta löytyy toisensa osittain peittäviä kultaisia suorakulmioita (suorakulmioita, joissa lyhyemmän sivun suhde pidempään muodostaa kultaisen leikkauksen.

Lähes tarkan muistisäännön löysi Leonardo Fibonacci 1200-luvulla Italiassa: Kun seuraavan lukusarjan luvut jaetaan edellisellä tai jälkimmäisellä luvulla saadaa tulokseksi lähes kultaisen suhteen mukaiset luvut: mitä suuremmista luvuista on kysymys, sitä tarkemmin se vastaa kultaista suhdetta 1:1,618:

0 + 1 + 1 + 2 + 3 + 5 + 8 + 13 + 21 + 34 + 55 + 89 + 144 + 233 + 377 ..........

Taiteessa on olemassa myös muita pinnanjakamisen kaavoja, mm. kubistien diagonaaliset jaot ja muut pintojen jaot, joissa kangas jaetaan käyttäen hyväksi siihen muodostuvia neliöitä, kolmioita ja suorakaiteita. Näin saadaan aikaan erilaisia tilavaikutelmia, joissa sommitelman tasapainoittamiseksi riittää hyvinkin pieni oikein valittu ja sijoitettu kuvaelementti.

Kultaisen leikkauksen käytöstä sommittelussa:

Kultainen leikkaus on usein liian tiivis televisiotyössä käytettäväksi - kuva on pienikokoinen ja siinä on olemassa jatkuva liike-elementti. Yksinkertaistettuna sääntönä käytetäänkin kuvan jakamista "kolmanniksiin", jossa kuva jaetaan kolmeen osaan pysty- ja vaakasuunnassa, ja kuvassa esiintyvät tärkeimmät elementit sijoitetaan näiden alueiden leikkauspisteisiin.

SUOJAVIIVA:

Kuvassa sallittuja kameran sijoituspaikkoja auton, sen liikkeen ja suojaviivan suhteen ovat kuvan ala-laidassa olevat kamerasuunnat.

Suojaviiva on yksi aloittelevan kuvaajan vaikeimpia asioita hahmottaa, sillä kyseessähän on kolmiuloitteisessa maailmassa tapahtuva liike, jonka seuraukset näkyvät kaksiulotteisella kuvaruudulla. Näitä asioita yhdessä miettimällä asia kuitenkin loksahtaa kohdalleen ja tämän valaistumisen tapahduttua suojaviivavirheet tulee kuvatessa automaattisesti eliminoitua jatkossa.

Suojaviivalla tarkoitetaan sitä, että peräkkäisissä otoksissa KUVASSA toiminnan tai liikkeen SUUNTA pysyy koko ajan samana.

Muistisääntöjä:

katseen suunta muodostaa suojaviivan.
liike muodostaa suojaviivan itsensä suuntaisesti.
valon tulosuunta muodostaa suojaviivan.

Kuvauskohteen kääntymiset ja toiminnan suunnan on parasta näyttää. Tällöin katsojalle ei jää epäselväksi se, miksi äskettäin vasemmalta oikealle juosseet ihmiset kävelevät nyt aivan johonkin muuhun suuntaan.

Suoraan edestä tai takaa kuvatut otokset ovat neutraaleja ja ne voidaan editoida kummaltakin puolelta suojaviivaa kuvattuihin otoksiin. Suojaviiva voidaan ylittää kamera-ajolla.

Haastattelun suojaviiva:

Haastattelu

Haastattelussa suojaviiva kulkee haastateltavien ihmisten välisen suoran kohdalla. Jos kohteita on useampia, joukon reunoilla olevien ihmisten kohdalta siten että kaikkien ihmisten kuvat otetaan suojaviivan samalta puoleiselta suunnalta.

SOMMITTELU:

Sommittelulla tarkoitetaan kuvan rakentamista kohteesta ja sen ympäristöstä.

Sommitteluun liittyvät:

rajaus,
huomiopiste,
kohde ja sen sijoittuminen.

Sommittelulla saadaan aikaan syvyysvaikutelma:

Kuvassa: Taka-ala (vaalea taustamaisema), Kohde (ihminen) ja Etuala (tumma auto)

Kamera-ajolla voidaan korostaa kolmiuloitteisuuden vaikutelmaa.

Kuvan tasapaino:

Sommittelun avulla saadaan kohde muodostumaan kuvan tärkeimmäksi elementiksi ja sommittelun avulla ohjataan katsetta niin, että kohde on helposti löydettävissä - diagonaalit. Ihminen pystyy havaitsemaan 5 - 6 erillistä kohdetta yhdellä kertaa.

Mitä enemmän kuvassa on liikettä, sitä vähemmän kohteita voidaan havaita.

Mieluiten vain yksi pääkohde. Pääkohde on esimerkiksi puhuva tai toimiva ihminen. Mitä enemmän kohteita on, sitä vaikeammaksi tulee niiden sommitteleminen.

Myös kuvien kesto liittyy sommitteluun - jos kuvassa on paljon yksityiskohtia on sen kestettävä kauemmin kuin jos siinä on vähän yksityiskohtia. Lisäksi on otettava huomioon se, mitä kuvalla halutaan sanoa.

Sommittelu on myöskin kohteen sijoittamista ympäristöön siten, että katsoja elää tunnelmassa mukana ja vaistoaa sen vaikkei tiedäkkään mistä se johtuu; esimerkiksi yleiskuva ja yksinäisyys.

ANALOGINEN KIELI:

Esineillä ja asioilla on ohjelmassa oma viestinsä mutta sen lisäksi ne voivat välittää katsojalle tietoa esimerkiksi kohteen yhteiskunnallisesta asemasta, terveydellisestä tilasta ja sosiaalisesta suhteista. Jokaisessa kuvassa nähdään sekä enemmän, että vähemmän kuin mitä siinä objektiivisesti on. Tähän vaikuttavat katsojan omat kokemukset, looginen ajattelu sekä tunteet. Katsoja suorittaa jatkuvaa valintaa, jolloin huomaamatta jäävät seikat, joita katsoja ei tunne tai jotka kuvan aistimishetkellä ovat epäolennaisia.

Kaksi miestä:

Hyvät vaatteet = rikas. Huonot vaatteet = köyhä.

LIIKKEEN SUUNTA:

Kuvaa luetaan lineaarisesti ajan suhteen samalla tavalla kuin esimerkiksi kuvasarjaa, jossa kuvat etenevät toistensa suhteen lukusuunnassa vasemmalta oikealle:

Kohtaaminen peräkkäisissä otoksissa:

Eroaminen peräkkäisissä otoksissa:

Maantieteellinen liikkeen suunta peräkkäisissä otoksissa:

Idästä länteen Lännestä itään:

Pohjoisesta etelään Etelästä pohjoiseen:

Kulkusuunta portaissa peräkkäisissä otoksissa

ylös: alas:

Kuvan alapuoli kestää enemmän painoa kuin yläpuoli (potentiaalienergia), sekä oikea enemmän kuin vasen, koska kuvaa luetaan vasemmalta oikealle. Liike pyrkii tapahtumaan "luonnostaan" alas ja oikealle (oikeakätinen kuvan lukutapa):

Kuvassa ylhäälle sommiteltu kukkaruukku pyrkii tipahtamaan alas, kun kuvan alalaitaan sijoitettuna se pysyy tukevasti paikoillaan.

Oikealle suuntautuva liike johtaa kohti kotia ja sidonnaisuutta ja sen päämääränä on lepo. Yleensäkin helpompi kulkusuunta. Vasemmalle suuntautuva liike johtaa kaukaisuuteen, pois tutusta ympäristöstä kohti seikkailua - vastavirtaan:

Jätä liikkeelle tilaa -> liike saa suunnan:

Jätä katseelle tilaa -> katse saa suunnan:

Peräkkäiset kuvat kuuluvat yhteen aina yhteen:

Pullo ja makaava mies: mitä kohtauksessa on tapahtunut?

RAJAUSVIRHEITÄ:

Rajaus, klaffi- , valaisu- ym. virheet voivat toimia ohjelmassa efekteinä, mutta normaalissa kerronnassa niitä tulisi välttää.

Kohde nojaa kyynärpäillään kuvan reunaan (muista 10%:n suoja-alue televisiokuvassa):

Terävä taustan linja leikkaa kohteen pään:

Kohde on rajattu kaulasta (anatominen taitekohta):

Kohteesta kasvaa esineitä:

KLAFFIVIRHEET:

Klaffivirheet ovat kerronnallisia hypähdyksiä, joissa katsojan ajan ja paikan taju häiriintyy.

Liian pieni kuvakoon muutos: seuraa hypähdys kuvassa, koska kuvat ovat liian samanlaiset - muutoksen oltava minimissään kaksi kuvakokoa.

Liian suuri kuvakoon muutos: ajan ja paikan taju häviää - muutoksen oltava maksimissaan viisi kuvakokoa.

Liian pieni kuvakulman muutos: hypähdys, koska kuvat ovat liian samanlaiset - muutos tulisi olla > 30 astetta.

Liian suuri kuvakulman muutos: saattaa sekoittaa ajan ja paikan jatkuvuuden taustan muuttuessa liian rajusti.

LIIKKEESEEN LEIKKAAMINEN:

Jos kohde ensimmäisessä otoksessa juoksee ja toisessa kävelee, tapahtuu häiritsevä muutos - juoksija menettää nopeuttaan. Liikkeen nopeuseroista johtuva virhe voidaan välttää sillä että katsojalle näytetään nopeuden muutos. Toinen mahdollisuus on käyttää hyvin tiivistä kuvakokoa liikkeen laadun muutoksen väliin - katsojalle annetaan mahdollisuus loogisesti muuttaa liikkeen laatua. Katsojaa voidaan myös hämätä käyttämällä ns. välikuvaa, toimintaan suoranaisesti liittymätöntä täytekuvaa, esimerkiksi kuuntelevaa ihmistä. Huomiopisteen pitäisi siirtyä liikkeen suuntaan jotta kerronnallisesti päästäisiin myös lähemmäksi liikkeen päätepistettä.

Huomiopisteeseen vaikuttavat myös liikkeen laatu ja suunnanmuutokset: Liikkeen nopeus muuttuu. Katseen suunta kääntyy. Huomiopiste siirtyy havaitsemaan tätä muutosta.

VALAISTUKSEN JA VÄRIN JATKUVUUS:

Valaistuksen muuttuminen saattaa erehdyttää katsojaa paikasta. Myös ympäristön värisävyn on pysyttävä muuttumattomana.

LAVASTUKSEN JA VAATETUKSEN JATKUVUUS:

Lavastuksen ja vaatetuksen jatkuvuus (esimerkiksi palava tupakka, tai kravatin asento) saattaa vaihdella kohtauksessa ja paljastaa kohtauksen epälineaarisuuden.

OPTISEN KUVANMUODOSTUKSEN JATKUVUUS:

Kuvassa ei saisi tapahtua liian suuria kuvakoon muutoksia. Muutoksen tulisi tapahtua vähittäin muutamakuvakoko kerrallaan. Muutoksen täytyy olla myös johdonmukainen.

VALON SUUNNAN ON OLTAVA LUONNOLLINEN:

Valon tasoitukseen ja lisävalaistukseen voidaan käyttää myös valkoista pahvia, styrox-levyä tai rypytettyä alumiinifoliota (tärkeää tasoitettaessa auringon jyrkkää valoa). Kohteen on oltava vähintään 1 metri seinästä, muuten varjo on liian voimakas ja syvyysvaikutelma jää latteaksi.

Go back