VIDEOTYÖN PERUSKURSSI PV6

EDITOINTI

Tässä materiaalissa editoinnilla tarkoitetaan nimenomaan sähköistä (myös digitaalista) videoeditointitapahtumaa. Leikkauksella viitataan sisällöllisiin seikkoihin, kuten esimerkiksi kuvan vaihtumiseen toiseen kuvaan, kuvarytmiin yms. ilmaisuun vaikuttaviin seikkoihin.

 

Mitä editointi on?

  • Monikameratuotantoa (reaaliaikaista).
  • Kuvanauhaeditointia (jälkituotanto).
  • Filmileikkausta.
  • Digitaalista elävän kuvan käsittelyä.


    • Editoinnin luonne riippuu:

  • Hetkestä jolloin siirrytään otoksesta toiseen.
  • Kuinka siirrytään otoksesta toiseen ja millä nopeudella.
  • Otosten järjestys ja niiden kesto (leikkausrytmi).
  • Otosten välillä vallitseva kuvien ja äänien jatkuvuus.


    • Editoinnilla on kaksi tasoa: käytännöllinen ja ilmaisullinen:

  • Käytännön tasolla editointi mahdollistaa sujuvan kuvavirran. Siinä voidaan poistaa merkityksettömiä kohtauksia ja muuttaa niiden kestoa. Editoimalla voidaan yhdistää eri paikkoja ja aikoja.
  • Ilmaisullisella tasolla editoinnilla voidaa vaikuttaa siihen kuinka yleisö reagoi ohjelmaan ja tunnereaktioon jonka he saavat. Vaikka kohtauksen voisi kuvata yhtenäisenä kuvavirtana, on usein suotavampaa muuttaa kamerakulmia, sommittelua tai keskeyttää kohtaus ja siirtyä uuteen käsittelytapaan. Tällöin saadaan yleisön reagointitapaa muutettua ja muutetaan kohtauksen dramaturgiaa.


    • Editoinnilla voidaan:

  • Muuttaa huomiopistettä, siirtää huomio uuteen tarkastelutapaan.
  • Korostaa asioita tai piilottaa niitä katsojalta.
  • Valikoida asioita. Kohtauksen järjestys ja kesto vaikuttavat siihen kuinka yleisö käsittää ja reagoi niihin.
  • Antaa yleisölle vapaus liikkua ajassa ja paikassa.
  • Luoda syy ja seuraussuhteita.
  • Muuttaa toiminnan merkitys - luoda jännitystä, huumoria...


    • Videokuvaustekniikoita:

  • Livenauhoitus monikameratekniikalla.
  • Livenauhoitus uusintaotoilla.
  • Epäjatkuva nauhoitus monikameratekniikalla.
  • Yksikameratuotanto.


    • Editointitapoja:

    Jatkuvuusleikkaus:
  • Yksinkertaisin leikkaustapa jossa leikataan orjallisesti seuraten tapahtuman kulkua. Yleensä dialogileikkaus.


    • Rinnastava leikkaus:

  • Leikataan yhteen kuvia, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä toistensa kanssa, luoden uusia merkityksiä.
  • Voidaan esimerkiksi seurata kahta samanaikaista tapahtumaa vuorotellen.
  • Ristiinleikkauksessa tarkastellaan samaa tapahtumaa kahdesta eri näkökulmasta.
  • Katsoja yhdistää kuvat kahdella tasolla: fysikaalisella ja älyllisellä.
  • Fysikaalisella tasolla katsoja tulee tietoiseksi uudesta kuvasta ja alkaa tarkastella sitä.
  • Älyllisellä tasolla katsoja havainnoi uutta kuvaa: missä olemme, mitä tapahtuu?
  • Leikkaus voi olla pehmeä tai häiritsevä riippuen siitä miten kohtaukset liittyvät toisiinsa.
  • Leikkaus on häiritsevä jos yleisön tätyy etsiä uutta huomiopistettä kuvasta tai sen huomio häiriintyy uusien elementtien etsimiseen uudesta kuvasta.


    • Dynaaminen leikkaus:

  • Dynaamisella leikkauksella voidaan luoda dramaattisia korostuksia, muuttaa ohjelman tunnelmaa tai luoda abstrakteja ideoita joita ei voi esittää tavanomaisin kerronnallisin keinoin.
  • Vaikutus perustuu usein syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen.
  • Esimerkki: Rikkoutunut ikkuna. Poika itkee. Miksi? Onko pallo hukassa? Rankaistiinko poikaa ikkunan rikkomisesta.


    • Kerronnallinen leikkaus:

  • Kuvaa toimintaa, jaksottelee tapahtumasarjoja lineaarisesti, käänteisesti, vuorottaisesti tai yhdensuuntaisesti.


    • Leikkaus (ilmaisukeinoina):

    Suora leikkaus on yksinkertaisin siirtymä.

    Se yhdistää kaksi otosta välittömästi toisiinsa. Suora siirtyminen kuvasta toiseen on tehokkaampi kuin asteittainen.

    Leikkauksen tulisi olla tarkoituksenmukainen. Sillä siirrytään tarkastelukulmasta toiseen ja tapahtumapaikasta toiseen.

    Kun siirrytään täysin erilaiseen kohtaukseen, katsojan on vaikea hahmottaa jatkuvuutta ja syy-seuraussuhteita.

    Tämän vaikutusta voidaan pehmentää:

  • Dialogilla: esitellään uusi kohtaus.
  • Toiminnalla: luodaan syy-seuraussuhde.
  • Yhteisillä elementeillä kohtausten välillä.
  • Äänellisellä jatkuvuudella.


    • Katsojaa voidaan myöskin tarkoituksellisesti johdattaa harhaan, mutta tällöin hänelle tulisi antaa tarpeeksi aikaa ja johtolankoja uuden tilanteen selvittämiseen.

    Kuvia voi yhdistää:

  • Visuaalinen dynamiikka (toiminta jatkuu seuraavassa kuvassa).
  • Henkinen dynamiikka (psykologinen jännitys).


    • Sääntöjä ja määritelmiä:

  • Kohtaus: ajan ja paikan ykseys.
  • Jakso: sarja kuvia joissa on toiminnan ja ajatuksen yhteys.


    • Kohtaus alkaa ((aina)) jo käynnissä olevalla toiminnalla ja päättyy edelleen jatkuvaan toimintaan.

    Kahden kuvan välillä on oltava:

  • Aineellisen sisällön jatkuvuus.
  • Liikkeen jatkuvuus.
  • Rakenteellisen sisällön jatkuvuus (sommittelu).
  • Koon jatkuvuus (loogisuus).
  • Keston jatkuvuus.


    • Leikkaus liikkeestä:

  • Leikkauksen tulisi tapahtua juuri ennen tai jälkeen liikkeen alkamisen, esimerkiksi juuri kun ihminen istuu tai lähtee liikkeelle, reagoi dialogiin tai vastaa kysymykseen.
  • Kun halutaan luoda toimintaa on toisaalta hyvä leikata staattisesta tilasta suoraan liikkeeseen. Liikettä voi korostaa myös leikkaamalla kesken liikettä.


    • Viivytetty leikkaus:

  • Liian myöhään tapahtuva leikkaus aiheuttaa katsojassa turhautumista. Toiminta pysähtyy hetkeksi.
  • Viivytetyllä leikkauksella voidaan toisaalta luoda odottavaa tunnelmaa - saada katsojan huomio johonkin tiettyyn asiaan.


    • Leikkaus samasta kohteesta:

  • Vältä liian samantapaisia kuvia (klaffivirheet).
  • Liian suuret kuvakulman tai -koon muutokset ovat häiritseviä jollei niitä selvitetä dialogilla ym.
  • Kuvakulman muutokset alle 20 tai yli 60 astetta ovat usein häiritseviä.


    • Kuvallinen jatkuvuus:

  • Katsoja menettää huomion suunnan jos kohtauksen välillä kuvan tausta muuttuu.
  • Tilan, ajan, etäisyyden ja liikkeen jatkuvuudet.
  • Kahden kuvan välillä on vallittava aineellisen sisällön jatkuvuus - selvittää tapahtumapaikan.


    • Tila:

  • Missä toiminta tapahtuu.
  • Esimerkiksi esine voi paljastaa tapahtumapaikan.


    • Aika:

  • Aikajärjestys.
  • Jos ja miksi kronologinen.


    • Etäisyys:

  • Henkilöiden ja esineiden etäisyyssuhteet säilytettävä muuttumattomine.


    • Liike:

  • Suunnan jatkuvuus.


    • Keston jatkuvuus (vrt. aika):

  • Katsoja kokee kovasti eripituiset kuvat sekavaksi ja rikkinäiseksi tyyliksi -> ohjelman katselu vaikeaa ja kiusallista.
  • Ei kovin erimittaisia kuvia peräkkäin kuin harkittuna tehokeinona - sisältö ratkaisee - psykologinen aika/fysikaalinen aika.


    • Rakenteellisen sisällön jatkuvuus:

  • Kuvien kesken tulee vallita tietty sommittelullinen samankaltaisuus tai yhtenäisyys: vrt. suojaviiva.

    • Esimerkki: Masterkuvatekniikka:


     
     
  • Saadaan hyvä kuvallinen jatkuvuus. Äänellinen jatkuvuus vaikeampi toteuttaa.
  • Masteroton ääni toimii perusäänenä.
  • Lisäysoton äänet tehosteina.
  • Välikuvat.

    • Esimerkki: "Kolmen kuvan" tekniikka:


     
     

    Leikkaus liikkeiden välillä:

  • Jos liikkeet tapahtuvat samansuuntaisesti, johtavat ne samaan päämäärään, yhteiseen tavoitteeseen ym.
  • Jos liikkeet tulevat toisiaan kohti, johtavat ne tapaamiseen tai yhteentörmäykseen.
  • Jos liikkeet johtavat erisuuntiin ne kuvaavat eroamista, laajentumista tai hajoittavia voimia.


    • Alku- ja loppuhimmennys:

  • Alkuhimmennys antaa hitaan johdatuksen tapahtumaan.
  • Välihimmennys erottaa kaksi tapahtumaa toisistaan ("mustan kautta siirtymiseen"). Tätä käytetään varsinkin hidastempoisissa jaksoissa joissa tapahtuu ajan ja paikan muutos, tai jos jaksojen välillä tapahtuu tempon muutos.
  • Loppuhimmennys päättää kohtauksen rauhallisesti. Toiminta on päättynyt.
  • Suoralla leikkauksella tapahtuvaa välihimmennystä ei tulisi käyttää koska se vaikuttaa katsojasta virheeltä tai puuttuvalta kuvalta (kultuurilliset tekijät).


    • Ristikuva:

  • Nopea ristikuva kertoo yhtäaikaisesta tapahtumasta.
  • Hidas ristikuva kertoo taas ajan ja paikan muuttumisesta.
  • Ristikuvaa käytetään myös ylimenoihin kahden toisiinsa sopimattomien kuvien välillä. Tällöin kuvallinen jatkuvuus ei rikkoonnu. Ristikuvilla voidaan myös vertailla kahta asiaa tai toimintaa, ajan kulumista, paikkaa tai yhdistämään kaksi tapahtumaympäristöä kuvallisesti.


    • Wipe-efekti (peittokuvaefekti):

  • Wipe-efektillä voidaan esittää kahta tapahtumaa samanaikaisesti jolloin voidaan esittää:


    • Otosten järjestys:

  • Ihmisaivojen yksi avuista on niiden kyky löytää vuorovaikutuksia kaikesta mitä näemme ja kuulemme. Aina kun ihminen näkee uuden kuvan hän pyrkii yhdistämään ne kokonaisuudeksi.


    • Leikkaamalla voidaan edetä seuraavin keinoin:

  • Otos A johtaa otokseen B.
  • Otosta A selitetään otoksella B.
  • Otoksesta A ja B nousee esiin otos C.
  • Otokset A ja B selittävät yhdessä otoksen C.
  • Otos A yhdistettynä otokseen B tuovat esiin idean X, jota ei voisi päätellä pelkästään otoksesta A ja B.

    • Tätä voidaan havainnollistaa vaihtamalla otosten järjestystä keskenään ja katsoa kuinka syy-seuraus-suhde muuttuu.

    Kuvat liitetään yhteen siten että tulos välittää katsojalle enemmän tai vähemmän täsmällisen näkökulman, tunteen tai idean.

  • 1. Taso: kuvat leikataan kerronnallisin perustein.
  • 2. Taso: älyllinen rooli, jossa katsoja yhdistää kuvat uudelleen -> sanoma.


    • Otosten kesto:

  • Jos otos on liian lyhyt, ei katsojalle jää aikaa havaita sen sisältöä. Jos otos on liian pitkä, hän voi menettää mielenkiintonsa koko kuvaan. Useimpien otosten pituus vaihtelee 15 - 30 sekunnin välillä. Otosten joissa on vähän ääntä tai joissa ei ole liikettä kesto on yleensä vain 5 - 10 sekuntia.
  • Kuvan kesto riippuu tarkoituksesta:
  • Otosten kestoa voidaan lyhentää myös kuvakoon pienetessä koska kuvan sisältämä informaatio vähenee ja kuvan intensiteetti kasvaa.


    • Leikkauksen jaksotus:

  • Jos toiminta on intensiivistä ja nopeaa, ovat leikkauksetkin nopeita.
  • Leikkauksen jaksotus vaihtelee kohtauksen jännitteen mukaan.
  • Jos jännitettä pidetään yllä liian kauan, se johtaa katsojan väsymiseen ja tahtia on jälleen löysättävä.
  • Yleensä ottaen puolen tunnin ohjelmassa on noin 200 leikkausta, mutta eripituisten ohjelmien jaksotus voi olla hyvinkin erilainen riippuen ohjelman aiheesta ja toteutustavasta.


    • Leikkauksen rytmi:

  • Leikkausta voidaan rytmittää seuraavasti:
  • Kohteen liike, esimerkiksi kävelyn rytmi.
  • Sommittelun muutos, esimerkiksi liikkeelle lähtö.
  • Liike kuvassa, esimerkiksi vilkkuva valomainos.


    • Kuva on sen pituinen että katsojan huomio pysyy koko ajan virittyneenä:

  • Havainnon rytmi.
  • Lyhyet kuvat: hermostuneisuus, dynaamisuus.
  • Lyhenevät kuvat: kiristyvä jännite.
  • Rytmin äkillinen muutos: yllätysvaikutelma.


    • Leikkauksen ilmaisusta:

  • Frank Pappan sääntö: vain olennainen on tärkeää.
  • A + B = Ï.
  • Liikkeen, rytmin ja idean luominen.
  • Leikkauksen avulla voidaan luoda liikkeen vaikutelma liikkumattomastakin (esimerkiksi portaat).
  • Rytmi = kuvan laajuus, pituus ja keskinäiset suhteet.
  • Mitta = kesto.
  • Plastinen = kaikki mitä kuvassa on.


    • Plastiset tekijät:

  • Kuvakoko - kuvan pituus ovat olennaisia.
  • Yleiskuvasta siirrytään lähikuvia kohti - jännitys tiivistyy.
  • Kuvan sisäinen liike.
  • Ääni, musiikki.


    • Leikkaukseen liittyviä psykologisia ilmiöitä:

  • Jokaisee kuvaan liittyy jokin asia joka saa vastauksensa seuraavassa kuvassa.
  • Luodaan kysymyksiä ja vastataan niihin.


    • Esimerkkejä:

    Toiminnan kuvaaminen:

    Valvottu toiminta:

  • Toimittaja ohjaa.
  • Toiminta harjoitellaan.

    • Improvisoitu toiminta:

  • Selvitetään toiminnan rajat.
  • Suunnitellaan mahdollinen toteutus.
  • Kuvaaja eläytyy toimintaan.
  • Koostetaan jälkeenpäin.


    • Videoeditoinnin työvaiheet:

    Videoeditoinnin vaatimukset:
  • Kaluston käytön hallinta.
  • Luetteloitu lähdemateriaali.
  • Käsikirjoitus / editointilista.
  • Mahdollisuus editointiin.
  • Välineistö tarkoituksenmukainen (tarvitaanko efektejä?).
  • Luovuutta ja näkemystä.
  • Muuta.....


    • Editoinnin alkuvalmistelut:

  • Materiaalin kopiointi off-line-editointia varten.
  • Materiaalin luettelointi aikakoodia hyväksikäyttäen.
  • Editointikäsikirjoitus materiaaliluettelon ja käsikirjoituksen pohjalta.


    • Off-line-editointi:

  • Aloitetaan kun editointikäsikirjoitus on valmis/mahdollisimman pitkällä.
  • Tavoitteena ohjelman visualisointi ja ylimalkainen rakenteen hahmottaminen. Ideoiden kokeilu.
  • Mahdollisimman paljon yleisöpalautetta ja niiden pohjalta tehdään muutoksia.
  • Valmiista Off-line-editoinnista tehdään aikakoodin avulla editointilista, jossa yksilöidään kuvat, niiden sijainti materiaalinauhoilla ja tehtävät efektit.


    • On-line-editointi:

  • Editointi on taidetta - pyrkimyksenä luoda elektroninen esitys maailmasta.
  • Tarkasta huolellisesti kaikki säädöt ja kytkennät.
  • Assembly- vai insert-editointi.
  • Elektroninen laatu.
  • Ilmaisullinen laatu.
  • Dominoefekti - jos ohjelman välistä poistetaan kuva, täytyy kaikki sen jälkeiset otokset editoida uudelleen (lineaarinen editointi). Non-lineaarisessa editoinnissa (filmi, tietokonepohjainen editointi) tätä ilmiötä ei esiinny.
  • Periaate: Ensin ääni (tai masterotto) ja sitten kuva.


    • Äänen editointi:

  • Ääntä on mahdollista editoida kahdelle ääniraidalle (esimerkiksi speak + 100% ääni).
  • Jos ääniraitoja tarvitaan enemmän voidaan se digitoida ja käsitellä ääni digitaalisella äänenkäsittelyasemalla.
  • Äänien suhteet: puheäänen selkeys vaatii että puheen ja tehosteiden voimakkuus ero on >15 dB.
  • Äänten luonnolliset suhteet: lintu laulaa hiljaa ja traktori pörisee lujaa.


    • Hyvä editointi:

  • Kiintoisa.
  • Oikein rytmitetty.
  • Kohderyhmä tavoitetaan.
  • Oikea pituus.
  • Lopputuloksen formaatti käyttäjälle oikea.


    • Sanastoa:

    Off-line - off - ohvi -Rough cut - työkopio - raakaeditointi - esieditointi, jossa hahmotetaan ohjelman rakenne ja otokset.
    On-line - Fine cut - lopullinen editointi.
    Insert editing - ohjelman editoiminen pohjustetulle (pulssitetulle) nauhalle. Kuva ja ääni voidaan tällöin erottaa toisistaan.
    Master - video-ohjelman lopullinen versio - lopputuote.
    Pedestal - termi, joka kuvaa mustan signaalin tasoa - "kuinka mustaa on musta" (sähköisesti).
    RCU - remote control unit - (nauhurin-, kameran-)kauko-ohjainyksikkö.
    SEG - special effects generator - kuvamikseri.
    TBC - time base corrector - aikavirheenkorjain.
    TC - time code - aikakoodi. menetelmä jolla jokainen yksittäinen frame videonauhalla merkitään numerosarjalla.
    GenLock - General Locking - menetelmä jolla useat video (ja audio)-laitteistot voidaan tahdistaa toisiinsa.
    Black Burst - musta purske - mustaa videosignaalia jota käytetään genlock-signaalina.
    100% ääni - kuvaustilanteessa nauhoitettu kuvauspaikan vallitseva ääni.

    Copyright Pekka Ranta 2004

    Go back